SÄYSEÄSTI

*

Konserttisalissa rivillä viisi aivastelee pitkä parta. Hän on polttanut liikaa piippua. Jos parralla olisi silmät, ne savuaisivat kuin kaksi yksinäistä höyrylaivaa loppukesän levälauttojen täplittämässä satamassa. Hänen oikealla puolellaan istuu nahkahanska ja parran sisällä istuu pelko. Yhdessä he muodostavat uskollisen kolmiyhteyden. Ei ole kiire mihinkään. Heille riittää maailma, joka on konserttisalin kokoinen. Aamuöisin parta haaveilee viulumaisesta naisesta. Viulunaisen kielet ovat kimeät. Se sopii parralle. Ja hansikkaalle, joka ihailee salaa parran naista. Niinä hetkinä, joina parta ei jaksa seurustella naisensa kanssa, sen voi sulkea pitkäkaulaiseen koteloon. Tai niin parta ja hanska kuvittelevat. Todellisuudessa penkit heidän pakaroidensa alla ovat huteraa tekoa. Pelkkä viulumaisen naisen avausäänen kuuleminen riittää pyyhkäisemään saliin rakennetun tuolirividominon kumoon. Pölyttynein säännöin varjeltu hapeton pyhättö räjähtää ilmaan kuin voikukan haivenpallo, kun minttupastillihenkäys koskettaa sen puhallusarkoja seiniä.

#kuuntelija #lyhytproosaa #feministinensoitinsatu #partajahanska #klassisenmusiikinsukupuolisäännöstöt

Leave a comment